ESTONIAN IHMISET

Tässä kirjassa on monta tarinaa. Kertojina ovat Estonian ihmiset: ne, jotka tahdonvoimallaan ja ihmeen kaupalla pelastuivat katastro sta, sekä ne, jotka menettivät onnettomuudessa yhden tai useita läheisiä. Koska suuronnettomuudesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kirjassa kerrotaan myös, mitä tuona yönä laivalla tapahtui, miten pelastustyöt etenivät ja miten työtään tekivät onnettomuuden jälkeen tutkintakomission jäsenet, poliisit, psykologit ja papit. Toivottavasti tämä kirja voi olla edes vähäisenä tukena niille, joita on kohdannut onnettomuus, suru tai menetys. Tämä ei ole kirja toivottomuudesta vaan elämän jatkumisesta.

”Toivo siitä, että tänään tai huomenna on se päivä, jolloin hän tulee kotiin, auttoi varmasti elämään... Kolme vuotta elättelin pientä toivoa, että löydän hänet kotoa odottamasta.” 
– Sille Herma

”Kun menimme tytön kotiin, selvisi, että tyttö oli jo ollut jo useita päiviä yksin kotona eikä uskaltanut lähteä puhelimen äärestä, koska pelkäsi, että jos äiti soittaa Estonialta, hän ei ehkä ole vastaamassa puhelimeen.”
– Tiiu Meres

”Voimakas kohina seurasi meitä. Sillä hetkellä todella tunsin, ettei täältä ehkä selvitä hengissä. Että tämä on lähtö ja tässä oli kaikki...”
– Janno Aser

”Pelkäsin, että laiva ajaa sittenkin tiehensä ja jättää minut tänne. Kärsivällisyyteni loppui. Jätin lautan, hyppäsin veteen ja lähdin uimaan kohti laivaa.”
– Marek Kaasik

”Oman maailmankuvan kiinnittäminen toivoon ja uuden tulevaisuudenuskon löytäminen voivat kestää vuosia tai koko elämän. Se vaatii yksilöltä itseltään paljon henkistä työtä.”
– Viron apostolisen ortodoksikirkon pastori Sakarias Leppik

Valokuvat: Jüri Vlasov II, Erki Holm, Piia Kauts, Jüri Kuusk, Scanpix ja yksityiskokoelmat. Teoksessa on käytetty myös aineistoa julkaisusta MV ESTONIA. Loppuraportti Itämerellä 28.9.1994 tapahtuneen matkustaja-autolautan kaatumisen tutkinnasta.